Tämän tutkimuksen johtopäätökset tuntuvat melko luonnollisilta. Verkkotunnuksen ikä on varmasti yksi selkeimmistä ja yleisimmistä eroista asiallisten ja epäilyttävien verkkotunnusten välillä. Usein tietoturvatuotteet tunnistavat haitallisia verkkotunnuksia melko hyvin, mutta hiljattain rekisteröidyn tunnuksen tunnistamisessa haitalliseksi toki kestää aikansa. Usein huijarit myös hylkäävät verkkotunnuksen melko nopeasti sen jälkeen, kun se on yleisesti tunnistettu haitalliseksi ja päätynyt vaikkapa Googlen Safe browsing -listoille haitallisena. Näin huijauksiin käytetyt verkkotunnukset jäävätkin usein lyhytikäisiksi.
Hiljattain rekisteröityjen verkkotunnusten (NRDs) estäminen tai ainakin niistä varoittaminen voi olla järkevä digiturvakäytäntö, mikäli kuukautta uudempiin tunnuksissa on harvemmin todellista tarvetta käydä.
Hiljattain luodut verkkotunnukset eivät välttämättä ole päätyneet vielä tietoturvatuotteiden listoille ollenkaan. Palomuurilla voidaan esimerkiksi estää liikenne organisaation verkosta hiljattain rekisteröityihin verkkotunnuksiin kokonaan, mutta tällöin työntekijöiltä voi toki jäädä saavuttamatta uuden palvelun sivusto, tapahtumasivusto tai muu vastaava. Kaikkeen liikenteeseen ei tällöin myöskään päästä käsiksi. Mielenkiintoinen vaihtoehto olisi palvelu, joka varoittaisi selaintasolla käyttäjää siitä, että "juuri avaamasi verkkotunnus on alle 30 päivän ikäinen".
Tutkimuksen mukaan 70% nuorista domaineista oli epäilyttäviä. Tämä on 10-kertainen määrä kaikkiin verkkotunnuksiin verrattuna.
Hiljattain rekisteröityjä domaineja (NRDs) käytetään mm. haittaohjelmien jakeluun, käyttäjätunnusten salasanojen tai muiden tietojen kalasteluun, typosquattingiin (esim. sivusto tietoja kalasteleva sivusto osoitteessa wikiepdia.org), haitallisiin mainoksiin tai luvattoman sähköpostiviestinnän lähettämiseen.