Organisaatio toteuttaa roolipohjaista pääsynhallintaa, jossa on ennakkoon määritetty eri suojattavalle omaisuudelle pääsyoikeusroolit, jotka oikeuttavat pääsyn. Roolien tiukkuuden tulisi heijastaa omaisuuteen liittyviä tietoturvariskejä.

Määrittelyn tueksi pitää harkita seuraavia asioita:

• kuinka laajoihin tietoihin kukin käyttäjä tarvitsee pääsyn
• kuinka laajasti käyttäjän tulee pystyä muokkaamaan tietoja (luku-, kirjoitus-, poisto-, tulostamis-, suorittamisoikeus)
• onko muilla sovelluksilla pääsyä tietoihin
• voidaanko tietoja eriyttää omaisuuden sisällä niin, että arkaluonteiset tiedot paljastuvat vähemmän

Organisaatio on ennalta määritellyt tunnistautumistavat, joita työntekijöiden tulisi suosia tietojärjestelmiä käytettäessä.

Useita pilvipalveluita käyttäessään käyttäjä voi itse määritellä, millä tavalla hän palveluun tunnistautuu. Yksittäinen keskitetty tunnistautumistili (esim. Google- tai Office365-tili) voi auttaa sulkemaan iso määrä pääsyoikeuksia kerralla, kun tunnistautumistapana toimiva käyttäjätili suljetaan.

Henkilöstöllä on oltava tietoturvaohjeet, joissa on käsiteltävä mm. seuraavia aiheita:

• mobiilaitteiden käyttö ja päivitykset
• tiedon tallentaminen ja varmuuskopiointi
• tietosuoja
• sähköpostin käyttö
• tulosteiden, papereiden ja tiedostojen käsittely
• häiriöistä ilmoittaminen
• huijausten estäminen

Valvomalla pilvipalveluissa jaettujen tietojen määrää voidaan pyrkiä havaitsemaan riskejä, jotka voivat johtaa tiedon luvattomaan paljastumiseen. Tiedostoihin liittyen voidaan esimerkiksi valvoa:

• Ketkä työntekijät jakavat eniten tiedostoja pilvipalveluissa?
• Kuinka usein DLP-käytännöt ovat antaneet hälytyksiä?
• Miten usein DLP-käytäntöjen antamia varoituksia on ohitettu?
• Paljonko tärkeitä tietoja on muissa pilvipalveluissa - DLP-valvonnan ulottumattomissa?

Käytämme vahvaa salausta salasanojen siirron ja tallennuksen aikana kaikissa kehittämissämme palveluissa.

Pääsyä lähdekoodeihin ja niihin liittyviin muihin suunnitelmiin valvotaan, jotta estetään mm. luvattoman koodin lisääminen sekä vältetään tahattomat muutokset. Pääsyoikeuksia jaetaan tarve tietää -periaatteella, eikä esimerkiksi tukihenkilöstölle myönnetä rajattomia pääsyoikeuksia.

Lähdekoodin valvonta voidaan toteuttaa esimerkiksi tallentamalla kaikki koodi keskitetysti asiaan dedikoituun lähdekoodin hallintajärjestelmään.

Suuri määrä organisaation arvokkaista tiedoista on usein aikojen saatossa kertynyt vaikeasti löydättäväksi ja hallittavaksi rakenteettomiin tietoihin - exceleihin, tekstidokumentteihin, intranetin sivuille tai sähköposteihin.

Kun nämä tiedot on tunnistettu, niiden määrää voidaan määrätietoisesti pyrkiä minimoimaan. Tärkeille järjestelmien ulkopuolisille tiedoille tehdään joku seuraavista päätöksistä:

• siirretään järjestelmään
• hankkiudutaan eroon (kun tieto vanhaa, ei enää tarpeen tai muuten merkityksetöntä)
• pidetään tietoisesti käytössä ja nimetään vastuuhenkilö hallitsemaan riskejä

Salasanojen hallintajärjestelmä antaa käyttäjän rekisteröitymistilanteessa päättää, mitenkä monimutkainen salasana tällä kertaa laitetaan, ja muistaa sen käyttäjän puolesta.

Salasanojen hallintajärjestelmän käytössä voidaan noudattaa mm. seuraavia periaatteita:

• järjestelmä pakottaa käyttämään jatkossa yksilöllisiä salasanoja
• järjestelmä varoittaa käyttäjää vaihtamaan vanhat toistuvat salasanat
• järjestelmä pakottaa valitsemaan tarpeeksi monimutkaisia, laadukkaita salasanoja
• järjestelmä pakottaa käyttäjän vaihtamaan tilapäisen salasanan ensimmäisellä kirjautumiskerralla
• järjestelmä pakottaa vaihtamaan mahdollisesti tietovuodossa vaarantuneen salasanan
• järjestelmä estää samojen salasanojen uudelleen käyttämisen
• järjestelmä säilyttää salasanatiedostot erillään muista tiedoista ja vahvasti salattuina

Yksi tapa hallita jaettuihin käyttäjätunnuksiin liittyviä riskejä on jaetun salasanan ja sen käyttäjien hallinnoiminen suoraan salasanojen hallintajärjestelmän kautta.

Tällöin voidaan toimia niin, että esimerkiksi ainoastaan yksittäinen henkilö tietää varsinaisesti salasanan ja sitä käyttävät henkilöt.

Tärkeää tietoa sisältäviin järjestelmiin olisi kirjauduttava useita tunnistamiskeinoja käyttävällä kirjautumisella, jota kutsutaan englanniksi joko "two-factor", “multi-factor” tai “dual factor” tunnistautumiseksi.

Esimerkiksi kirjautuessaan ensin salasanalla, käyttäjälle voidaan lähettää lisäksi kertakäyttöinen tunnistautumiskoodi tekstiviestinä. Tällöin hänet on tunnistettu kahden tekijän avulla (salasanan tietäminen ja puhelimen omistajuus).

Kaksivaiheisessa tunnistautumisessa voidaan käyttää apuna myös biometrisiä tunnisteita (esim. sormenjälki) ja muita laitteita. Kannattaa kuitenkin huomioida kustannukset ja vaikutukset yksityisyydensuojalle.

Järjestelmän tai sovelluksen kirjautumismenettelyn olisi oltava suunniteltu siten, että mahdollisuus luvattomaan pääsyyn on mahdollisimman pieni.

Kirjautumismenettelyn olisi siksi paljastettava mahdollisimman vähän tietoa järjestelmästä tai sovelluksesta, jotta luvatonta käyttäjää ei avustettaisi tarpeettomasti. Kriteerejä hyvälle kirjautumismenettelylle ovat mm.:

• kirjautumisesta ei paljastu liittyvä sovellus, ennen kuin yhteys on luotu
• kirjautuminen ei näytä ohje- tai virheviestejä, jotka avustaisivat luvatonta käyttäjää
• kirjautuminen osoittaa tiedot kelvollisiksi vasta, kun kaikki tiedot on syötetty
• kirjautumisessa on estetty väsytyshyökkäysten käyttäminen
• kirjautuminen lokittaa epäonnistuneet ja onnistuneet kirjautumisyritykset
• epäilyttävistä kirjautumisyrityksistä kerrotaan käyttäjälle
• salasanoja ei lähetetä selväkielisenä tekstinä verkossa
• istunto ei kirjautumisen jälkeen jatku ikuisesti

Etuoikeutetut apuohjelmat ovat sovelluksia, jotka vaativat järjestelmä- tai järjestelmänvalvojan oikeudet tehdäkseen työnsä. Erilaisia apuohjelmia voivat olla järjestelmäapuohjelmat (esim. haittaohjelmasuojaus), tallennusapuohjelmat (esim. varmuuskopiointi), tiedostonhallinta-apuohjelmat (esim. salaus) tai muut (esim. korjaus).

Jos etuoikeutettujen apuohjelmien käyttö on sallittua, organisaation tulee tunnistaa kaikki etuoikeutetut apuohjelmat, myös ne, joita käytetään sen pilvilaskentaympäristössä.

Organisaation tulee varmistaa, että apuohjelmat eivät häiritse millään tavalla isännöityjen tietojärjestelmien ohjausta (paikan päällä tai pilvessä).