Organisaation on varmistettava tieto- ja viestintäteknisten järjestelmien ja verkkojen erottelu ja segmentointi seuraavin perustein:

• tuettujen toimintojen kriittisyys
• omaisuuden luokittelu
• Kyseessä olevan ICT-omaisuuden yleinen riskiprofiili

Organisaation olisi myös dokumentoitava verkkoyhteydet ja tietovirrat sekä käytettävä erillistä ja erityistä verkkoa tieto- ja viestintäteknisen omaisuuden hallinnointiin.

Organisaation olisi suunniteltava säännöllisesti verkkojensa ja tietojärjestelmiensä kapasiteettia varmistaakseen, että ne pystyvät vastaamaan nykyisiin ja tuleviin vaatimuksiin, mukaan lukien kuormitushuiput ja odottamattomat virtapiikit. Olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla varmistetaan näiden järjestelmien häiriönsietokyky laitevikoja, sähkökatkoksia ja muita häiriötilanteita vastaan. Tähän voi kuulua esimerkiksi redundanssin, vikasietoisten rakenteiden ja vankkojen varajärjestelmien käyttöönotto. Näiden toimenpiteiden olisi oltava oikeassa suhteessa järjestelmien kriittisyyteen ja niiden käytettävyyteen liittyviin tunnistettuihin riskeihin.

Organisaation on tunnistettava vaadittu saavutettavuustaso tarjoamilleen palveluille sekä niihin liittyville tietojärjestelmille ja muulle tietojenkäsittely-ympäristölle. Organisaation on suunniteltava järjestelmänsä ja toimintansa niin, että saavutettavuustaso voidaan täyttää.

Vikasietoisen tietojenkäsittely-ympäristön suunnittelussa organisaation tulisi huomioida seuraavat tekijät:

• vikasietoisten verkkojen käyttö
• kahden maantieteellisesti erillisen datakeskuksen käyttö peilatuin tietokannoin
• useiden rinnakkaisten ohjelmistokomponenttien käyttö automaattisella kuormituksen jaolla
• duplikoitujen avainkomponenttien käyttö järjestelmissä (esim. CPU, kiintolevyt, muistit) tai verkoissa (esim. palomuurit, reitittimet, kytkimet)

Esimerkiksi tärkeissä tuotantojärjestelmissä järjestelmien vikasietoisuutta tulisi myös testata säännöllisesti, jotta varmistetaan sujuva vararatkaisuihin siirtymä vikatilanteissa.

Organisaation on kehitettävä ja dokumentoitava selkeät menettelyt verkkojen hallintaa ja valvontaa varten sekä varmistettava johdonmukaisuus kaikissa verkkotoiminnoissa.

Organisaation tulisi ottaa huomioon seuraavat näkökulmat verkon segmentoinnissa:

• Rajoitusten asettaminen tietojärjestelmien liittämiselle verkkoon riskinarviointien perusteella.
• Tietoturvatekniikoiden toteutus, jotka täyttävät organisaation erityiset tietoturvavaatimukset.
• Varmistetaan, että suorituskyky, luottamus, saatavuus, turvallisuus ja suojaus asetetaan etusijalle kaikissa verkonhallintaa koskevissa päätöksissä.
• Määritellään strategiat vaikutusten rajoittamiseksi, jos tietojärjestelmät ovat vaarassa, ja keskitytään nopeaan torjuntaan.
• Integroidaan mekanismeja mahdollisten hyökkäysten ja hyökkääjien lateraalisen liikkumisen havaitsemiseksi verkon eri segmenttien välillä.
• Eri käyttötarkoituksia (esim. testaus/kehitys, toimisto, valmistus) palvelevien verkkojen erottaminen toisistaan ristikkäisten verkkoriskien estämiseksi.
• Puututaan lisääntyneeseen riskiin, joka aiheutuu Internetin kautta saatavilla olevista verkkopalveluista, erityisesti ulkoisiin palveluihin suuntautuvista palveluista.
• Käytetään teknologiakohtaisia erotteluvaihtoehtoja, kun ulkoiset IT-palvelut ovat käytössä riskien vähentämiseksi.
• Varmistetaan omien verkkojen ja asiakasverkkojen riittävä erottelu asiakkaan vaatimusten mukaisesti.
• Toteutetaan toimenpiteitä tietojen katoamisen tai vuotamisen havaitsemiseksi ja estämiseksi sekä varmistetaan arkaluonteisten tietojen suojaus.

Tietojärjestelmien toiminta voi olla riippuvaista tietyistä avainresursseista, kuten palvelinkapasiteetista, tallennustilasta, tietojenkäsittelykapasiteetista, valvontakapasiteetistatai tietyistä avainhenkilöistä.

Organisaatio on määritellyt avainresurssit sekä tavat näiden avainresurssien käytön seurantaan. Resursseille määritetään lisäksi normaalitaso, jota hyödynnetään arvioidessa riskiä saatavuuden vaarantumisesta kapasitettiongelmien vuoksi.