Kehitysyksikkö ylläpitää itse kriteeristöä asioille, joiden täyttyessä tietty työtehtävä voidaan todeta valmiiksi. Kriteerit voivat sisältää mm. katselmointivaatimuksia, dokumentointivaatimuksia ja testausvaatimuksia.

Uutta koodia otetaan käyttöön vasta laajan ja ennalta määritellyt kriteerit täyttävän testauksen jälkeen. Testien olisi katettava käytettävyys, turvallisuus, vaikutukset muihin järjestelmiin ja käyttäjäystävällisyys.

Organisaatio tekee säännöllisesti haavoittuvuusskannausta, jossa etsitään tietokoneista, työasemista, mobiililaitteista, verkoista tai sovelluksista tunnettuja haavoittuvuuksia. Skannausta on tärkeää tehdä myös merkittävien muutosten jälkeen.

On huomioitava, että haavoittuvaa lähdekoodia voi löytyä niin käyttöjärjestelmäohjelmistoista, palvelinsovelluksista, loppukäyttäjäsovelluksista, kuin esimerkiksi laiteohjelmistotason (firmware) sovelluksista sekä ajureista, BIOS:ista ja erillisistä hallintaliittymistä (esim. iLo, iDrac). Ohjelmistovirheiden lisäksi haavoittuvuuksia aiheutuu konfiguraatiovirheistä ja vanhoista käytänteistä, esimerkiksi vanhentuneiden salausalgoritmien käytöstä.

Staattiset skannaukset koodiin ovat ensimmäinen askel riskialttiiden haavoittuvuuksien havaitsemiseksi. Kun palvelu on otettu käyttöön, se kuitenkin altistuu uudenlaisille hyökkäyksille (esim. cross-site scripting tai tunnistautumisen ongelmat). Näitä voidaan pyrkiä tunnistamaan tunkteutumistestauksella.