Les entités essentielles et importantes prennent les mesures techniques, opérationnelles et organisationnelles appropriées et proportionnées pour gérer les risques qui menacent la sécurité des réseaux et des systèmes d’information que ces entités utilisent dans le cadre de leurs activités ou de la fourniture de leurs services, ainsi que pour éliminer ou réduire les conséquences que les incidents ont sur les destinataires de leurs services et sur d’autres services.
Les mesures visées au à l’alinéa 1er garantissent, pour les réseaux et les systèmes d’information, un niveau de sécurité adapté au risque existant, en tenant compte de l’état des connaissances et, s’il y a lieu, des normes européennes et internationales applicables, ainsi que du coût de mise en œuvre. Lors de l’évaluation de la proportionnalité de ces mesures, il convient de tenir dûment compte du degré d’exposition de l’entité aux risques, de la taille de l’entité et de la probabilité de survenance d’incidents et de leur gravité, y compris leurs conséquences sociétales et économiques. Afin d’identifier les risques, les entités essentielles et importantes utilisent un cadre d’analyse de risques approprié pouvant être précisé par l’autorité compétente concernée par voie de règlement ou de circulaire.
Les mesures prises par les entités essentielles sur base des paragraphes 1er et 2 sont notifiées à l’autorité compétente. Les modalités de cette notification, le format et le délai, sont déterminées par l’autorité compétente concernée par voie de règlement ou de circulaire. (12.3)
Organisaatio on määritellyt menettelyt tietoturvariskien arvioimiseksi ja käsittelemiseksi. Menettelyihin sisältyy ainakin:
Tehtävän omistaja tarkistaa säännöllisesti, että menettely on selkeä ja tuottaa johdonmukaisia tuloksia.
Vaadittujen lakien, asetusten, standardien sekä sopimusvelvoitteiden noudattaminen voi olla yhtä suuri haaste, kuin jatkuvasti muuttuvan uhkaympäristön ja uusien kyberhyökkäysten muotojen käsittely.
Organisaation on dokumentoitava tietoturvallisuuteen liittyvät vaatimukset sekä organisaation toimintamalli niiden täyttämistä varten.
On tärkeää huomata, että iso osa vaatimuksista (esim. lait, standardit) ovat kehittyviä kokonaisuuksia. On suositeltavaa määritellä dokumentaatiolle tarkistusväli kuvaamaan sitä, millä frekvenssillä muutoksia vaatimuksissa on vähintään tarkasteltava.
Organisaatio kehittää ja toteuttaa kriisitoimintastrategian, jolla suojellaan organisaatiota kriisin kielteisiltä seurauksilta ja maineen vahingoittumiselta. Strategian olisi sisällettävä ennalta määriteltyjä toimia, joilla hallitaan julkista kuvaa ja narratiivia sekä lievennetään kriisin vaikutusta organisaatioon.
Organisaation on osana tietoturvariskien arviointia tehtävä arviot riskin toteutumisen vakavuudesta ja todennäköisyydestä.
Organisaatiolla on oltava selkeästi ohjeistettu riskiasteikko, jonka avulla jokainen riskien arviointiin osallistuva pystyy päättämään oikean tason vakavuudelle ja todennäköisyydelle.
Organisaatio tekee säännöllisesti haavoittuvuusskannausta, jossa etsitään tietokoneista, työasemista, mobiililaitteista, verkoista tai sovelluksista tunnettuja haavoittuvuuksia. Skannausta on tärkeää tehdä myös merkittävien muutosten jälkeen.
On huomioitava, että haavoittuvaa lähdekoodia voi löytyä niin käyttöjärjestelmäohjelmistoista, palvelinsovelluksista, loppukäyttäjäsovelluksista, kuin esimerkiksi laiteohjelmistotason (firmware) sovelluksista sekä ajureista, BIOS:ista ja erillisistä hallintaliittymistä (esim. iLo, iDrac). Ohjelmistovirheiden lisäksi haavoittuvuuksia aiheutuu konfiguraatiovirheistä ja vanhoista käytänteistä, esimerkiksi vanhentuneiden salausalgoritmien käytöstä.
Organisaation tulee huomioida kumppaneista aiheutuvat riskit tietoturvariskien hallinnassa. Tarvittaessa kriittisistä kumppaneista voidaan tehdä erillisiä teemakohtaisia riskiarvioita.
Digiturvamallissa kaikki vaatimuskehikkojen vaatimukset kohdistetaan universaaleihin tietoturvatehtäviin, jotta voitte muodostaa yksittäisen suunnitelman, joka täyttää ison kasan vaatimuksia.