Organisaatiolla täytyy olla käytäntöjä ja toimintatapoja, joilla asiakas voi osallistua, jos mahdollista, korkean riskin ylläpito-oikeuksien hyväksyntäprosessiin.

Organisaation on käytettävä yksilöllisiä käyttäjätunnuksia, jotta käyttäjät voidaan yhdistää toimintaansa ja vastuu niistä kohdistaa heihin.

Jaettuja käyttäjätunnuksia ei sallita eikä käyttäjille anneta pääsyä tietojärjestelmiin ennen yksilöllisen käyttäjätunnuksen antamista.

Organisaation on käytettävä digitaalisia varmenteita tai muuta vastaavaa järjestelyä, jotta ylläpito-oikeuksia tai sensitiivistä tietoa käsittelevillä järjestelmäidentiteeteille voidaan saavuttaa monivaiheista tunnistautumista vastaava, vahva tunnistamistaso.

Organisaation tulee ylläpitää ajan tasalla olevaa rekisteriä käyttäjistä, joilla on hyväksytty pääsy tarjolla oleviin pilvipalveluihin.

Jokaiselle käyttäjälle tulee olla profiili, joka sisältää tarvittavat tiedot (esim. käyttäjätunnukset ja muut todennustiedot) valtuutetun pääsyn tarjoamisen teknisten toimenpiteiden toteuttamiseksi.

Deaktivoituja tai vanhentuneita käyttäjätunnuksia ei saa koskaan käyttää uudelleen muille käyttäjille.

Tämä on relevantti yleisenä hallintoperiaatteena itse kehitetyissä pilvipalveluissa ja kaikissa muissa käytössä olevissa tietojärjestelmissä, joissa muun ylläpidon voi suorittaa kumppaniorganisaatio, mutta pääsyn/käyttäjätunnusten hallinnan organisaatio itse.

Pilvipalveluita tarjoaessaan organisaation tulee tarjota tekninen toteutus, jonka avulla asiakas voi hallita käyttäjän rekisteröintiä ja rekisteröinnin poistamista palvelussa.

Organisaation tulee myös tarjota ohjeita ja teknisiä tietoja käyttäjien luomiseen/poistamiseen (esim. ohjeartikkelit, FAQ:t), esim. liittyen eri käyttäjätasoihin, käyttäjäkutsuprosessiin ja erilaisiin järjestelmänvalvojan toimintoihin.

Pilvipalveluita tarjoaessaan organisaation tulee tarjota tekninen toteutus, jotta asiakas voi hallita käyttäjien käyttöoikeuksia tililleen.

Organisaation tulee myös tarjota ohjeita käyttäjähallinnan käyttöön (esim. ohjeartikkelit, FAQ:t), jotka liittyvät esimerkiksi käytettävissä oleviin todennusmenetelmiin, kertakirjautumisominaisuuksiin ja erilaisiin järjestelmänvalvojan toimintoihin.

Etuoikeutetut apuohjelmat ovat sovelluksia, jotka vaativat järjestelmä- tai järjestelmänvalvojan oikeudet tehdäkseen työnsä. Erilaisia apuohjelmia voivat olla järjestelmäapuohjelmat (esim. haittaohjelmasuojaus), tallennusapuohjelmat (esim. varmuuskopiointi), tiedostonhallinta-apuohjelmat (esim. salaus) tai muut (esim. korjaus).

Jos etuoikeutettujen apuohjelmien käyttö on sallittua, organisaation tulee tunnistaa kaikki etuoikeutetut apuohjelmat, myös ne, joita käytetään sen pilvilaskentaympäristössä.

Organisaation tulee varmistaa, että apuohjelmat eivät häiritse millään tavalla isännöityjen tietojärjestelmien ohjausta (paikan päällä tai pilvessä).

Pilvipalveluita tarjoaessaan organisaation tulee määritellä apuohjelmien käytön vaatimukset tarjoamaansa pilvipalveluun liittyen.

Organisaation tulee varmistaa, että apuohjelmat, jotka voivat ohittaa normaalit käyttö- tai turvallisuustoimenpiteet, saa käyttää vain valtuutettu henkilökunta. Näiden apuohjelmien käyttö ja hyödyllisyys tulee tarkistaa säännöllisesti.

Organisaation järjestelmien käyttöoikeudet myönnetään ja hallitaan pienimmän oikeuden periaatteen mukaan. Käyttäjälle ei myönnetä enempää käyttöoikeuksia, kun on tarpeen.

Käyttöoikeuksia tarkistetaan ja myös tarpeen tullaan vähennetään, jos käyttäjällä on oikeuksia joita hän tarvitsi tehtävien suorittamiseen, mutta hän ei tarvitse niitä enään.

Organisaatio todentaa käyttäjien identiteetin ja yhdistää ne käyttäjätietoihin. Nämä tulisi myös vahvistaa aina ennen kanssakäymistä.

Identiteetin todentaminen täytyy suorittaa ennalta kirjoitettujen ja hyväksyttyjen sääntöjen mukaisesti.

Hallintapääsyn julkisesta verkosta tai muun käytettävän etähallintaratkaisun tulee edellyttää vahvaa, vähintään kahteen todennustekijään pohjautuvaa käyttäjätunnistusta.

Hallintayhteyksien suojaus on eräs kriittisimmistä tietojärjestelmien turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Tietojärjestelmiä, jotka eivät sisällä kriittisiä tietoja, voi kuitenkin olla perusteltua pystyä hallinnoimaan myös fyysisesti suojattujen turvallisuusalueiden ulkopuolelta. Tällöin etähallinta on tarpeen suojata etäkäyttöä kattavammilla turvatoimilla.

Hallintayhteydet on rajattu vähimpien oikeuksien periaatteen mukaisesti.

Järjestelmien ja sovellusten ylläpitotunnuksien on oltava henkilökohtaisia. Mikäli henkilökohtaisten tunnusten käyttäminen ei kaikissa järjestelmissä tai sovelluksissa ole teknisesti mahdollista, edellytetään sovitut, dokumentoidut ja käyttäjän yksilöinnin mahdollistavat hallintakäytännöt yhteiskäyttöisille tunnuksille.

Hallintayhteydet on rajattu turvallisuusluokittain, ellei käytössä ole turvallisuusluokka huomioon ottaen riittävän turvallista yhdyskäytäväratkaisua.

Käyttöoikeuksien rajaamisella vähimpien oikeuksien periaatteen mukaiseksi voidaan pienentää sekä tahallisten että tahattomien tekojen, kuin myös esimerkiksi haittaohjelmista aiheutuvia riskejä. 

Tietojärjestelmissä turvallisuusluokitellut tiedot on eritelty vähimpien oikeuksien periaatteen mukaisesti käyttöoikeuksien sekä järjestelmän käsittelysääntöjen avulla tai muulla vastaavalla menettelyllä.

Erittelyä voidaan toteuttaa:

• loogisen tason erottelulla (esim. palvelinten virtualisointi ja käyttöoikeuksin rajoitetut verkkolevykansiot)
• luotettavalla loogisella erottelulla (esim. hyväksytysti salatut virtuaalikoneet levyjärjestelmän asiakaskohtaisesti varatuilla fyysisillä levyillä, ja tiedon tai tietoliikenteen hyväksytty salaus yhteiskäyttöisillä verkkolaitteilla)
• fyysisellä erottelulla (tiedonomistajakohtaisesti varatut fyysiset laitteet) (soveltuu myös korkeammille turvallisuusluokille)

Käyttäjien käyttäjätunnukset lukittuvat tilanteissa, joissa tunnistus epäonnistuu liian monta kertaa peräkkäin.

Tietojärjestelmien kriittisimpiä ylläpitotehtäviä valvotaan riittävällä tarkkuudella.

Tarvittava tarkkuus valvonnassa ja tehtävien eriyttämisessä riippuu merkittävästi kyseessä olevan tietojärjestelmän käyttötapauksista. Useimmissa järjestelmissä riittävä eriyttäminen on toteutettavissa järjestelmän ylläpitoroolien ja lokien valvontaan osallistuvien roolien erottelulla toisistaan. Yleinen valvontamekanismi on myös vaatia kahden tai useamman henkilön hyväksyntä järjestelmän kriittisille ylläpitotoimille.

Tietojenkäsittely-ympäristöjen toimijoiden tunnistamiselta edellytetään seuraavia lisätoimia:

• Käytössä on vahva, vähintään kahteen tekijään perustuvaa käyttäjätunnistus
• Päätelaitteet tunnistetaan teknisesti (laitetunnistus, 802.1X, tai vastaava menettely) ennen pääsyn sallimista verkkoon tai palveluun, ellei verkkoon kytkeytymistä ole fyysisen turvallisuuden menetelmin rajattu suppeaksi (esim. palvelimen sijoittaminen lukittuun laitekaappiin turva-alueen sisällä).

Tietyissä tilanteissa sähköisiä tunnistusmenelmiä voidaan korvata fyysisen turvallisuuden toimilla (esim. pääsy järjestelmään vain tiukasti rajatulta ja fyysisesti suojatulta alueelta, kuten lukittu laitekaappi, jota valvotaan vahvalla tunnistamisella). Nojattaessa fyysisen turvallisuuden menettelyihin, tulee myös fyysisen turvallisuuden menettelyjen täyttää jäljitettävyydelle asetetut vaatimukset erityisesti lokitietojen ja vastaavien tallenteiden säilytysaikojen suhteen. Tällöin varsinainen järjestelmään tunnistautuminen voi olla esim. käyttäjätunnus-salasana -pari.

Varmistaakseen sallitun pääsyn ja estääkseen luvattoman pääsyn tietoihin sekä muihin niihin liittyviin resursseihin organisaatio on määritellyt ja ottanut käyttöön selkeät säännöt fyysisen ja loogisen pääsyn hallintaan.

Sääntöjä toteutetaan ja valvotaan useiden eri tehtävien kautta, mutta ne yhdistetään myös pääsynhallintapolitiikaksi selkeää viestimistä ja tarkistamista varten.

Organisaation on käytettävä salasanapohjaisissa palveluihin kirjautumisessa seuraavia salasanakäytäntöjä. Suojautuakseen mm. "brute-force" salasananmurtohyökkäystä vastaan organisaation täytyy käyttää vähintään yhtä alla olevista käytännöistä:

• käyttäjä lukkiutuu 10 epäonnistuneen kirjautumisyrityksen jälkeen
• Asettaa raja viiden minuutin aikana tehtyihin kirjautumisyrityksiin kymmeneen

Lisäksi seuraava salasanakäytännöt tulisi olla käytössä:

• Salasanan vähimmäispituus 8 merkkiä
• Salasanalla ei ole maksimipituutta
• Salasana on vaihdettava, jos tiedetään tai epäillään sen vaarantumisesta

Organisaation on hallittava kaikki sen käyttäjät ja niiden käyttöoikeudet. Tähän kuuluu myös kolmannen osapuolen käyttäjät, joilla on pääsyoikeuksia organisaation tietoihin tai järjestelmiin.

Organisaation on poistettava kokonaan tai poistettava käytöstä käyttöoikeuksia, kun niitä ei enään tarvita tehtävän täyttämiseen. Esimerkiksi silloin, kun työntekijän työtehtävä vaihtuu.

Organisaation on vaihdettava kaikkien tietekoneiden, tietoverkko- ja yms. laitteiden oletussalasanat vaikeasti arvattaviin salasanoihin.

Organisaation on rajattava lokitietoihin pääsy vain sallituille henkilöille. Lokeihin pitää jäädä merkintä niiden katsomisesta ja noita merkintöjä on säilytettävä, jotta lokien tarkastelukerrat voidaan yksilöidä.

Poikkeamat roolikohtaisista oikeuksista tulee asianmukaisesti hyväksyä ja dokumentoida.

Organisaatio on määritellyt roolit, joissa toimivat henkilöt voivat hyväksyä käyttöoikeuspyyntöjä. Organisaatio on lisäksi määritellyt, kuinka dokumentoidaan muut henkilöt, jotka voivat hyväksyä käyttöoikeuspyyntöjä.

Tarve tietää -periaatteella pääsyoikeus myönnetään ainoastaan sellaiseen tietoon, jota yksilö tarvitsee tehtävänsä suorittamiseen. Eri tehtävillä ja rooleilla on erilaiset tietotarpeet ja täten erilaiset pääsyprofiilit.

Tehtävien eriyttäminen tarkoittaa sitä, että ristiriidassa olevat tehtävät ja vastuualueet on eriytettävä, jotta vähennetään organisaation suojattavan omaisuuden luvattoman tai tahattoman muuntelun tai väärinkäytön riskiä.

Järjestelmän tai sovelluksen kirjautumismenettelyn olisi oltava suunniteltu siten, että mahdollisuus luvattomaan pääsyyn on mahdollisimman pieni.

Kirjautumismenettelyn olisi siksi paljastettava mahdollisimman vähän tietoa järjestelmästä tai sovelluksesta, jotta luvatonta käyttäjää ei avustettaisi tarpeettomasti. Kriteerejä hyvälle kirjautumismenettelylle ovat mm.:

• kirjautumisesta ei paljastu liittyvä sovellus, ennen kuin yhteys on luotu
• kirjautuminen ei näytä ohje- tai virheviestejä, jotka avustaisivat luvatonta käyttäjää
• kirjautuminen osoittaa tiedot kelvollisiksi vasta, kun kaikki tiedot on syötetty
• kirjautumisessa on estetty väsytyshyökkäysten käyttäminen
• kirjautuminen lokittaa epäonnistuneet ja onnistuneet kirjautumisyritykset
• epäilyttävistä kirjautumisyrityksistä kerrotaan käyttäjälle
• salasanoja ei lähetetä selväkielisenä tekstinä verkossa
• istunto ei kirjautumisen jälkeen jatku ikuisesti

Tärkeää tietoa sisältäviin järjestelmiin olisi kirjauduttava useita tunnistamiskeinoja käyttävällä kirjautumisella, jota kutsutaan englanniksi joko "two-factor", “multi-factor” tai “dual factor” tunnistautumiseksi.

Esimerkiksi kirjautuessaan ensin salasanalla, käyttäjälle voidaan lähettää lisäksi kertakäyttöinen tunnistautumiskoodi tekstiviestinä. Tällöin hänet on tunnistettu kahden tekijän avulla (salasanan tietäminen ja puhelimen omistajuus).

Kaksivaiheisessa tunnistautumisessa voidaan käyttää apuna myös biometrisiä tunnisteita (esim. sormenjälki) ja muita laitteita. Kannattaa kuitenkin huomioida kustannukset ja vaikutukset yksityisyydensuojalle.

Yksi tapa hallita jaettuihin käyttäjätunnuksiin liittyviä riskejä on jaetun salasanan ja sen käyttäjien hallinnoiminen suoraan salasanojen hallintajärjestelmän kautta.

Tällöin voidaan toimia niin, että esimerkiksi ainoastaan yksittäinen henkilö tietää varsinaisesti salasanan ja sitä käyttävät henkilöt.

Jaetut käyttäjätunnukset olisi sallittava vain, jos ne ovat tarpeellisia liiketoiminnallisista tai toiminnallisista syistä, ja ne olisi hyväksytettävä ja dokumentoitava.

Mikäli jaettuja käyttäjätunnuksia käytetään ylläpitokäyttöön, salasanat on vaihdettava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ylläpitooikeuksin varustettu käyttäjä jättää työnsä.

Organisaatio on ennalta määritellyt tunnistautumistavat, joita työntekijöiden tulisi suosia tietojärjestelmiä käytettäessä.

Useita pilvipalveluita käyttäessään käyttäjä voi itse määritellä, millä tavalla hän palveluun tunnistautuu. Yksittäinen keskitetty tunnistautumistili (esim. Google- tai Office365-tili) voi auttaa sulkemaan iso määrä pääsyoikeuksia kerralla, kun tunnistautumistapana toimiva käyttäjätili suljetaan.

Salasanojen hallintajärjestelmä antaa käyttäjän rekisteröitymistilanteessa päättää, mitenkä monimutkainen salasana tällä kertaa laitetaan, ja muistaa sen käyttäjän puolesta.

Salasanojen hallintajärjestelmän käytössä voidaan noudattaa mm. seuraavia periaatteita:

• järjestelmä pakottaa käyttämään jatkossa yksilöllisiä salasanoja
• järjestelmä varoittaa käyttäjää vaihtamaan vanhat toistuvat salasanat
• järjestelmä pakottaa valitsemaan tarpeeksi monimutkaisia, laadukkaita salasanoja
• järjestelmä pakottaa käyttäjän vaihtamaan tilapäisen salasanan ensimmäisellä kirjautumiskerralla
• järjestelmä pakottaa vaihtamaan mahdollisesti tietovuodossa vaarantuneen salasanan
• järjestelmä estää samojen salasanojen uudelleen käyttämisen
• järjestelmä säilyttää salasanatiedostot erillään muista tiedoista ja vahvasti salattuina

Tietojärjestelmästä vastaava taho määrittää järjestelmän käyttöoikeudet käyttäjien tehtäviin liittyen. Todellisten käyttöoikeuksien vastaavuutta suunniteltuun on valvottava ja oikeuksia uudelleenarvioitava säännöllisin aikavälein.

Pääsyoikeuksia katselmoitaessa on huomiotava lisäksi ylläpito-oikeuksien minimointi sekä tarpeettomien tunnusten sulkeminen.

Organisaation tärkeimmissä järjestelmissä pääkäyttäjinä toimivilta vaaditaan useita tunnistamiskeinoja käyttävää kirjautumista (engl. multi-factor authentication, MFA).

Esimerkiksi kirjautuessaan ensin salasanalla, käyttäjälle voidaan lähettää lisäksi kertakäyttöinen tunnistautumiskoodi tekstiviestinä. Tällöin hänet on tunnistettu kahden tekijän avulla (salasanan tietäminen ja puhelimen omistajuus).

Monivaiheisessa tunnistautumisessa voidaan käyttää apuna myös biometrisiä tunnisteita (esim. sormenjälki) ja muita laitteita. Kannattaa kuitenkin huomioida kustannukset ja vaikutukset yksityisyydensuojalle.

Tunnistautumistiedot olisi välitettävä käyttäjille turvallisesti. Salasanan toimittamista ulkopuolisen osapuolen välityksellä tai suojaamattomana (selväkielisenä) sähköpostiviestinä olisi vältettävä.

Etenkin identiteettien hallinnan pääjärjestelmissä (esim. Microsoft 365, Google), pääkäyttäjätileillä on hyvin merkittävät oikeudet. Nämä tilit ovat usein huijareiden ja hyökkäysten kohteina arvonsa takia. Tämän takia pääkäyttäjätilit on hyödyllistä dedikoida vain hallintakäyttöön, eikä samoja tilejä tulisi hyödyntää jokapäiväisessä käytössä tai esimerkiksi muihin verkkopalveluihin rekisteröidyttäessä.

Monivaiheinen tunnistautuminen (multi-factor authentication, MFA) auttaa suojaamaan laitteita ja tietoja. Sen soveltamiseksi käyttäjistä on oltava identiteetinhallintajärjestelmässä muutakin tietoa kuin vain sähköpostiosoite - esimerkiksi puhelinnumero tai liitetty Authenticator-sovellus (esim. Microsoft, Google tai LastPass Authenticator).

Estämällä vanhentuneiden tunnistautumistapojen käytön voi vaikeuttaa selvästi hyökkääjien pääsyn hankkimista. Esimerkiksi Microsoft 365 -ympäristössä 2013-mallin toimistosovellukset tukevat oletuksena vanhentuneita tunnistautumistapoja (esim. Microsoft Online Sign-in Assistant), mutta tämän voi estää luomalla nämä tunnistautumistavat estävän käytännön.

Organisaatio toteuttaa roolipohjaista pääsynhallintaa, jossa on ennakkoon määritetty eri suojattavalle omaisuudelle pääsyoikeusroolit, jotka oikeuttavat pääsyn. Roolien tiukkuuden tulisi heijastaa omaisuuteen liittyviä tietoturvariskejä.

Määrittelyn tueksi pitää harkita seuraavia asioita:

• kuinka laajoihin tietoihin kukin käyttäjä tarvitsee pääsyn
• kuinka laajasti käyttäjän tulee pystyä muokkaamaan tietoja (luku-, kirjoitus-, poisto-, tulostamis-, suorittamisoikeus)
• onko muilla sovelluksilla pääsyä tietoihin
• voidaanko tietoja eriyttää omaisuuden sisällä niin, että arkaluonteiset tiedot paljastuvat vähemmän

Varmistaakseen valtuutettujen käyttäjien pääsyn järjestelmiin ja estääkseen luvattoman pääsyn, organisaatio on määritellyt muodolliset prosessit seuraaviin asioihin:

• Käyttäjien rekisteröinti ja poistaminen
• Pääsyoikeuksien jakaminen
• Pääsyoikeuksien uudelleenarviointi
• Pääsyoikeuksien poistaminen tai muuttaminen

Näiden asioiden toteuttaminen tulee toteutua aina määritellyn, muodollisen prosessin kautta.

Organisaatio ylläpitää keskitettyä tallennetta käyttäjätunnukselle tietojärjestelmiin ja -palveluihin myönnetyistä pääsyoikeuksista. Tätä tallennetta hyödynnetään pääsyoikeuksien katselmoimiseksi työsuhteen muutoshetkillä tai samaan rooliin liittyvien uusien kollegoiden onboarding-prosessissa.

Ylläpito-oikeuksia hallitaan muodollisen prosessin avulla, jonka tavoitteena on rajata ylläpito-oikeuksien jakamista ja valvoa käyttöä.

Ylläpito-oikeuksiin liittyen:

• on määritely vanhenemista koskevat vaatimukset
• ylläpito-oikeudet myönnetään vain muille normaaliin arkikäyttöön käytettäville käyttäjätunnuksille
• normaalia arkikäyttöä ei saa suorittaa ylläpito-oikeuksilla varustetulla käyttäjätunnuksella

Esimiehiä on ohjeistettu ilmoittamaan etukäteen tietojärjestelmien omistajille merkittävistä muutoksista alaisten työsuhteissa, kuten ylennyksistä, alennuksista, työsuhteen päättymisestä tai muista muutoksista työroolissa.

Ilmoituksen perusteella henkilön pääsyoikeuksia voidaan päivittää joko keskitetystä hallintajärjestelmästä tai yksittäisistä tietojärjestelmistä.