Tietoluokittelun avulla voidaan antaa tietoja käsitteleville henkilöille nopea näkemys siitä, miten kriittistä tietoa on kyseessä ja kuinka tietoa pitää käsitellä sekä suojata.

Käytetyt tietoluokat ja niitä vastaavat suojaustasot on määritelty. Tietoluokka määritellään analysoimalla kyseessä olevan tiedon luottamuksellisuus, eheys ja saatavuus sekä mahdolliset muut vaatimukset. Kullekin tasolle annetaan selkeä ja kuvaava nimi.

Tietoluokat voivat olla esimerkiksi seuraavia:

• tietojen paljastaminen ei aiheuta harmia (JULKINEN)
• tietojen paljastaminen aiheuttaa lievää kiusaa tai vähäistä toiminnallista harmia (LUOTTAMUKSELLINEN)
• tietojen paljastamisella on huomattavia lyhyen aikavälin vaikutuksia toimintaan tai taktisiin tavoitteisiin (RAJOITETTU)
• tietojen paljastamisella on vakavia vaikutuksia pitkän aikavälin strategisiin tavoitteisiin tai se vaarantaa koko organisaation olemassaolon (KIELLETTY)

RAJOITETULTA paperitiedolta voidaan vaatia mm. seuraavia suojauksia:

• Lukittu kaappi
• Luotettu siirtokumppani
• Sinetöidyt kirjekuoret
• Turvallinen hävittäminen

RAJOITETULTA sähköiseltä tiedolta voidaan vaatia mm. seuraavia suojauksia:

• Valitun salaustason käyttö
• Salasanasuojaus
• Turvallinen hävittäminen
• Tarkemmin rajatut pääsyoikeudet

Tietoaineistojen omistajat (tai liittyvän tieto-omaisuuden, kuten tietovarannon tai tietojärjestelmän) omistajat vastaavat tietoaineistojen luokitteluista ja luokittelun vastaavuudesta tietoluokkien määritelmiin.

Omistaja päivittää tietoluokittelua omaisuuden elinkaaren aikana sen arvon, arkaluonteisuuden ja kriittisyyden vaihtelun mukaisesti.

Tiedon merkitsemistavat on määritelty, ne ovat helposti tunnistettavia ja ne kattavat sekä fyysiset että sähköiset tiedot ja omaisuudet. Merkinnästä tulee käydä ilmi, miltä osin asiakirja on salassa pidettävä ja mihin salassapito perustuu. Henkilöstöä ohjeistetaan merkintöjen tekemisestä.

Organisaatio on luokitellut tietoaineistojen lisäksi myös toimipisteet sekä fyysisen tieto-omaisuuden niissä käsiteltävän tiedon kriittisyyden perusteella.

Tiedon merkitsemistapojen pitää kattaa sekä fyysisessä että sähköisessä muodossa olevat tiedot ja niihin liittyvä suojattava omaisuus kuten tietovälineet.

Merkintöjen olisi oltava organisaation määrittelemien luokitteluperiaatteiden mukaisia ja helposti tunnistettavia. Organisaation olisi ohjeistettava, mihin ja miten merkinnät kiinnitetään. Ohjeistuksessa tulee ottaa huomioon myös tulosteet. Lisäksi tarpeettoman työn säästämiseksi kannattaa ohjeistaa, milloin merkintöjä ei tarvita.

Tietyissä tapauksissa, kuten esimerkiksi julkisuuslain mukaisista salassa pitoa koskevista merkinnöistä tulee myös käydä ilmi, miltä osin asiakirja on salassa pidettävä sekä mihin salassapito perustuu.

Organisaation on määritettävä tilanteet, joissa henkilötietojen tai muiden luottamuksellisten tietojen suojaaminen on erityisen tärkeää, ja tarvittaessa toteutettava tällaisen tiedon piilottamista sopivan vahvuisilla menetelmillä, esimerkiksi naamiointia (masking), pseudonymisointia tai anonymisointia hyödyntäen.

Anonymisoinnin ja pseudonymisoinnin lisäksi mahdollisia käytettäviä tekniikoita ovat mm.:

• salaus
• merkkien nollaus tai poistaminen
• arvojen vaihtaminen
• arvojen korvaaminen hasheilla

Tietoluokittelun toimivuutta ja johdonmukaisuutta organisaatiossa kokonaisuutena tarkastalleen säännöllisesti.

Tietoluokittelun periaatteiden tulisi olla yhdenmukaisia koko organisaatiossa, jotta kaikilla on yhtenäinen ymmärrys suojausvaatimuksista ja yhtä kriittiselle tiedolle toteutetaan yhtä kattava suojaus.

Turvallista hävittämistä edellyttävien tietovälineiden tunnistamiseen ja merkitseen on olemassa sovitut menettelyt.

Organisaatiolla täytyy olla toimintatapa uusien luottamuksellista tietoa sisältävien tietoaineistojen tunnistamiseen niiden vastaanotto tai luontivaiheessa.

Luottamuksellisia tietoja sisältäville tietoaineistoille tulee määrittää säilytysaika, jonka jälkeen tiedot poistetaan tai arkistoidaan.