Tietojärjestelmien toiminta voi olla riippuvaista tietyistä avainresursseista, kuten palvelinkapasiteetista, tallennustilasta, tietojenkäsittelykapasiteetista, valvontakapasiteetista tai tietyistä avainhenkilöistä.

Organsiaatiomme täytyy seurata näiden avainresurssien käyttöä seurataan ja niille asetetaan perustaso, jota hyödynnetään arvioidessa riskiä saatavuuden vaarantumisesta kapasitettiongelmien vuoksi.

Kovettaminen on käytäntö, jolla vähennetään järjestelmän haavoittuvuutta vähentämällä sen hyökkäyspintaa.

Virtuaalikoneita määritettäessä organisaation on varmistettava, että koneet on kovennettu esimerkiksi käyttämällä / sallimalla vain tarvittavia portteja, protokollia ja palveluita. Kaikissa virtuaalikoneissa on oltava myös tekniset suojatoimenpiteet, kuten haittaohjelmien torjunta ja lokikirjaus.

Haavoittuvuuksien hallinnan prosessi testataan säännöllisesti organisaation määrittelemän aikavälin mukaan, jotta varmistetaan sen ajantasaisuus, toimivuus ja tehokkuus.

Organisaatio seuraa tiedotteita käytössä olevien tietojärjestelmien teknisistä haavoittuvuuksista. Kun relevantteja teknisiä haavoittuvuuksia havaitaan, organisaatio ryhtyy toimiin suunnitellun toimintamallin mukaisesti.

Organisaatio toteuttaa uhkatiedustelua keräämällä tietoa toimintaansa liittyvistä tietoturvauhkista ja niiltä suojautumisesta. Tavoitteena on kasvattaa tietoisuutta uhkaympäristöstä, jotta omaa suojaustasoa voidaan paremmin arvioida ja riittävät hallintakeinot toteuttaa.

Uhkatiedustelutiedon keräämisessä on huomioitava kaikki kolme tasoa:

• strateginen uhkatiedustelu (mm. tieto kasvavista hyökkääjä- ja hyökkäystyypeistä)
• taktinen uhkatiedustelu (mm. tieto hyökkäyksissä käytetyistä työkaluista ja teknologioista)
• toiminnallinen uhkatiedustelu (mm. yksityiskohdat tietyistä hyökkäyksistä)

Uhkatiedusteluun liittyvien periaatteiden tulisi sisältää:

• tavoitteiden asettaminen uhkatiedustelulle
• uhkatiedustelussa käytettävien tietolähteiden tunnistaminen, tarkistaminen ja valinta
• uhkatiedustelutiedon kerääminen 
• tiedon käsittely analyysiä varten (mm. kääntäminen, formatointi, tiivistäminen)

Organisaatio toteuttaa uhkatiedustelua analysoimalla ja hyödyntämällä kerättyä tietoa toimintaansa liittyvistä tietoturvauhkista ja niiltä suojautumisesta.

Kerätyn uhkatiedustelutiedon analysoinnissa ja hyödyntämisessä on huomioitava seuraavat asiat:

• analysoidaan, kuinka uhkatiedustelutieto liittyy omaan toimintaamme
• analysoidaan, kuinka relevanttia uhkatiedustelutieto on toiminnallemme
• viestitään ja jaetaan tietoa ymmärrettävässä muodossa relevanteille henkilöille
• hyödynnettään uhkatiedustelun löydöksiä teknisten suojausten, käytettyjen teknologioiden sekä tietoturvallisuuden testaustapojen riittävyyden analysointiin

Organisaation on huomioitava uhkatiedustelussa tehdyt löydökset tietoturvariskien hallintaprosessissa. Uhkatiedustelussa voidaan havaita esimerkiksi tietyntyyppisten hyökkäysten yleistymistä tai uusien teknologioiden kehittymistä, joiden perusteella tiettyjen tietoturvariskien arvioita on päivitettävä, joka voi johtaa tarpeeseen pienentää riskejä käsittelysuunnitelmien kautta.

Organisaation on jaettava uhkatiedustelutietoa muiden organisaatioiden kanssa molemminsuuntaisesti uhkatietoisuuden parantamiseksi.

Tietojenkäsittely-ympäristön laitteet tarkastetaan kattavasti ohjelmistohaavoittuvuuksien varalta vähintään vuosittain ja merkittävien muutosten yhteydessä. Prosessissa on huomioitu seuraavat seikat:

• Verkko ja sen palvelut, palvelimet sekä verkkoon kytketyt työasemat, kannettavat tietokoneet, tulostimet, mobiililaitteet ja vastaavat tarkastetaan kattavasti vähintään (haavoittuvuusskannaus, CMDB jne.) vuosittain ja aina merkittävien muutosten jälkeen päivitysmenettelyjen korjauskohteiden löytämiseksi.
• Laitteisto- ja ohjelmistokirjanpidon (ml. CMDB) sekä skannausohjelmiston ajantasaisuudesta ja tietoturvallisuudesta on huolehdittu.

"Merkittäviin muutoksiin" voidaan laskea esim. verkkotopologian muutokset, uusien järjestelmien käyttöönotot ja/tai vanhojen service pack -tason päivitykset sekä palomuurien ja vastaavien suodatussääntöjen merkittävät muutokset.

Tietojenkäsittely-ympäristön laitteet tarkastetaan kattavasti ohjelmistohaavoittuvuuksien varalta vähintään puolivuosittain ja merkittävien muutosten yhteydessä. Prosessissa on huomioitu seuraavat seikat:

• Verkko ja sen palvelut, palvelimet sekä verkkoon kytketyt työasemat, kannettavat tietokoneet, tulostimet, mobiililaitteet ja vastaavat tarkastetaan kattavasti vähintään (haavoittuvuusskannaus, CMDB jne.) vuosittain ja aina merkittävien muutosten jälkeen päivitysmenettelyjen korjauskohteiden löytämiseksi.
• Laitteisto- ja ohjelmistokirjanpidon (ml. CMDB) sekä skannausohjelmiston ajantasaisuudesta ja tietoturvallisuudesta on huolehdittu.

"Merkittäviin muutoksiin" voidaan laskea esim. verkkotopologian muutokset, uusien järjestelmien käyttöönotot ja/tai vanhojen service pack -tason päivitykset sekä palomuurien ja vastaavien suodatussääntöjen merkittävät muutokset.

Kovennusten voimassaolosta ja vaikuttavuudesta huolehditaan koko tietojärjestelmän elinkaaren ajan.

Organisaatiolla on oltava selkeä toimintamalli havaittujen teknisten haavoittuvuuksien priorisointiin. Toimintamallin ei pitäisi olla täysin omaa keksintöä, vaan tukeutua yleisesti hyväksyttyihin käytäntöihin.

Haavoittuvuudet tulisi priorisoida niiden aiheuttamien riskin, liittyvän omaisuuden tärkeyden, mahdollisen organisationaalisen vaikutuksen sekä kiireellisyyden (huomioiden CVSS-arvo) perusteella.

Organisaation on määriteltävä seuratut mittarit haavoittuvuuksien tunnistamiseen sekä korjaamiseen liittyen. Mittareita on seurattava määritetyin aikavälein.

Organisaation on kehitettävä prosessi teknisten haavoittuvuuksien käsittelyn automatisoinnille.

Eristetään ympäristöt, joissa seuraukset voivat olla erittäin vahingollisia.

Ohjelmistojen hallinnoimattomat asennukset tietokoneille voivat johtaa haavoittuvuuksiin ja tietoturvahäiriöihin.

Organisaation olisi määriteltävä, minkä tyyppisiä ohjelmistoja tai päivityksiä kukin käyttäjä voi asentaa. Ohjeet voivat sisältää mm. seuraavia reunaviivoja:

• vain erikseen nimetyt henkilöt saavat asentaa laitteille uusia ohjelmia
• aiemmin erikseen turvalliseksi määriteltyjä ohjelmia saa asentaa kuka tahansa
• tiettyjen ohjelmistojen käyttö voi olla mahdotonta kaikille
• olemassa olevien ohjelmistojen päivitykset ja tietoturvakorjaukset ovat sallittuja asentaa kaikille

Haavoittuvuuden toteamisen jälkeen toimittajilla on usein merkittäviä paineita julkaista korjaustiedostot mahdollisimman pian. Tämän vuoksi on mahdollista, ettei korjaustiedosto välttämättä käsittele ongelmaa riittävästi ja sillä on haitallisia sivuvaikutuksia.

Korjaustiedostojen arvioinnissa huomioidaan mm. seuraavat asiat:

• voidaanko korjaustiedosto testata ennalta kunnolla?
• onko viisasta odottaa kokemuksia muilta korjauksen tehneiltä tahoilta?
• onko korjaustiedosto on saatavilla luotettavasta lähteestä?
• mitä riskejä korjaustiedoston asentamiseen ja asentamisen viivästämiseen liittyy?
• tarvitaanko muita toimia, kuten haavoittuvuuksiin liittyvien ominaisuuksien kytkemistä pois käytöstä, tarkkailun lisäämistä tai haavoittuvuudesta tiedottamista

Tietojärjestelmien toiminta voi olla riippuvaista tietyistä avainresursseista, kuten palvelinkapasiteetista, tallennustilasta, tietojenkäsittelykapasiteetista, valvontakapasiteetista tai tietyistä avainhenkilöistä.

Etenkin osalla näistä resursseista voi tietyissä tilanitessa olla pitkät toimitusajat tai korkeat kustannukset, jolloin tuleviin kapasiteettiongelmiin niiden kanssa on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Tarkkailemme tärkeimpien järjestelmäresurssien käyttöä ja tunnistamme suuntaukset, turvallisuutta mahdollisesti uhkaavat pullonkaulat ja riippuvuudet tärkeistä henkilöistä.

Organisaatio tekee säännöllisesti haavoittuvuusskannausta, jossa etsitään tietokoneista, työasemista, mobiililaitteista, verkoista tai sovelluksista tunnettuja haavoittuvuuksia. Skannausta on tärkeää tehdä myös merkittävien muutosten jälkeen.

On huomioitava, että haavoittuvaa lähdekoodia voi löytyä niin käyttöjärjestelmäohjelmistoista, palvelinsovelluksista, loppukäyttäjäsovelluksista, kuin esimerkiksi laiteohjelmistotason (firmware) sovelluksista sekä ajureista, BIOS:ista ja erillisistä hallintaliittymistä (esim. iLo, iDrac). Ohjelmistovirheiden lisäksi haavoittuvuuksia aiheutuu konfiguraatiovirheistä ja vanhoista käytänteistä, esimerkiksi vanhentuneiden salausalgoritmien käytöstä.

Olemme määritelleet säännöt , joiden perusteella tunnistettuun haavoittuvuuteen reagoidaan. Säännöt voivat sisältää mm. seuraavat asiat:

• ketkä kuuluvat quick-response tiimiin, joka on valmiina reagoimaan haavoittuvuuksiin
• haavoittuvuuden paikallistava henkilö tiedottaa välittömästi koko tiimia sovittua kanavaa myöten
• tiimi määrittää haavoittuvuudelle vakavuuden (matala, keskiverto, korkea) ennaltamääriteltyjen kriteerien perusteella
• tiimi päättää, jatketaanko käsittelyä tietoturvahäiriönä (kiireellisemmin) vai yleisen muutostenhallinnan mukaisesti
• haavoittuvuuden käsittelyä jatkamaan valitaan tarvittavat henkilöt

Riskialttiisiin järjestelmiin liittyvät haavoittuvuudet saavat aina korkean vakavuuden ja ne käsitellään ensimmäisinä.

Ohjelmistoille ja muulle teknologialle on tietoisesti yksilöity tietolähteet, joita käyttämällä tunnistetaan meille relevantteja teknisiä haavoittuvuuksia ja ylläpidetään tietoa niistä (esim. viranomaiset tai laite- ja ohjelmistovalmistajat). Tietolähteitä arvioidaan ja päivitetään löydettäessä uusia hyödyllisiä lähteitä.

Haavoittuvuuksia voi löytyä suoraan hyödyntämistämme toimittajien järjestelmistä tai monien järjestelmiemme hyödyntämistä open source -komponenteista. On tärkeää seurata useita lähteitä, jotta oleellisista asioista ollaan kärryillä.

Ohjelmistopäivityksiä varten olisi toteutettava hallintaprosessi, jotta voidaan varmistaa, että viimeisimmät hyväksytyt korjaustiedostot ja sovelluspäivitykset on asennettu kaikkiin hyväksyttyihin ohjelmistoihin. Ohjelmistojen aikaisemmat versiot olisi säilytettävä varotoimenpiteenä.

Organisaatio on määritelly prosessin, jonka perusteella tunnistetut tekniset haavoittuvuudet käsitellään.

Osa haavoittuvuuksista voidaan korjata suoraan, mutta merkittäviä vaikutuksia omaavat haavoittuvuudet tulisi dokumentoida myös tietoturvahäiriöinä. Merkittäviä vaikutuksia omaavan haavoituvuuden tunnistamisen jälkeen:

• yksilöidään haavoittuvuuteen liittyvät riskit ja tarvittavat toimenpiteet (esim. järjestelmän paikkaus tai muut hallintatehtävät)
• aikataulutetaan tarvittavat toimenpiteet
• dokumentoidaan kaikki toimenpiteet

Teknisten haavoittuvuuksien hallintaprosessia seurataan ja arvioidaan säännöllisesti, jotta voidaan varmistaa sen tehokkuus ja vaikuttavuus.

Ohjelmistohaavoittuvuuksien hallitsemiseksi suojaustasolla IV toteutetaan seuraavat toimenpiteet:

• Verkko ja sen palvelut, palvelimet sekä verkkoon kytketyt työasemat, kannettavat tietokoneet ja vastaavat tarkastetaan vähintään (haavoittuvuusskannaus, CMDB, jne.) vuosittain ja aina merkittävien muutosten jälkeen päivitysmenettelyjen korjauskohteiden löytämiseksi.
• Säännöllisesti (esim. kuukausittain) tarkastellaan keskitetyistä päivityksenjakopalveluista päivitysten asentumisen onnistumista.

Merkittäviä muutoksia ovat mm. verkkotopologian muutokset, uusien järjestelmien käyttöönotot, vanhojen järjestelmien merkittävät päivitykset sekä palomuurien ja vastaavien suodatussääntöjen merkittävät muutokset.

Ohjelmistohaavoittuvuuksien hallitsemiseksi suojaustasoilla III-II toteutetaan seuraavat toimenpiteet:

• Verkko ja sen palvelut, palvelimet sekä verkkoon kytketyt työasemat, kannettavat tietokoneet ja vastaavat tarkastetaan vähintään (haavoittuvuusskannaus, CMDB, jne.) puolivuosittain ja aina merkittävien muutosten jälkeen päivitysmenettelyjen korjauskohteiden löytämiseksi.
• Säännöllisesti (esim. kuukausittain) tarkastellaan keskitetyistä päivityksenjakopalveluista päivitysten asentumisen onnistumista.

Merkittäviä muutoksia ovat mm. verkkotopologian muutokset, uusien järjestelmien käyttöönotot, vanhojen järjestelmien merkittävät päivitykset sekä palomuurien ja vastaavien suodatussääntöjen merkittävät muutokset.

Staattiset skannaukset koodiin ovat ensimmäinen askel riskialttiiden haavoittuvuuksien havaitsemiseksi. Kun palvelu on otettu käyttöön, se kuitenkin altistuu uudenlaisille hyökkäyksille (esim. cross-site scripting tai tunnistautumisen ongelmat). Näitä voidaan pyrkiä tunnistamaan tunkteutumistestauksella.