Selkeästi valitut tunnistautumistavat ja esimerkiksi monitasoinen tunnistautuminen tärkeisiin järjestelmiin parantavat digiturvamme tasoa selvästi, ja samalla syntyy selkeästi hallittava kokonaisuus. Jos jokainen käyttäjä tekee uuden tietojärjestelmän äärellä oman päätöksen, kuinka tähän järjestelmään tunnistaudun, on hyvin vaikea pitää pääsyoikeudet hallinnassa.

Tunnistautumista tarvitaan sekä fyysisen pääsyn että digitaalisen pääsyn äärellä. Tunnistautuminen voi perustua tietämiseen (salasana, PIN-koodi), omistamiseen (älykortit, avaimet) tai henkilökohtaisiin piirteisiin (sormenjälki, kasvotunnistus). Perinteisten salasanojen hyvänä puolena on edullisuus, huonona puolena helppo väärinkäytettävyys. Ilman salasanakäytännöistä huolehtivaa salasanojen hallintajärjestelmää on helppo ajautua uudelleenkäyttämään salasanoja tai asettamaan liian heikkoja salanoja. Muut keinot ovat lähtökohtaisesti selvästi kalliimpia ja biometristen tunnisteiden huono puoli taas on uusittavuus. Kerran vääriin käsiin vuotanutta sormenjälkeä ei voi korvata kuten vaarantuneen salasanan.

Oleellista on tunnistaa tärkeät tiedot, sijainnit tai järjestelmät, joihin on järkevää vaatia esimerkiksi kaksivaiheista tunnistautumista pakollisena tai joiden tunnistautumismenetelmiä on itse tarpeen analysoida tarkemmin.